Raksa - Tuomas Vimma

Minulla on maailman paras anoppi. Tekee ruokaa, keittää kahvit, lämmittää saunan ja kylmentää kaljat. Lisäksi hän ostaa kirjoja joululahjaksi. Sain Raksan muistaakseni pari vuotta sitten.

Tuomas Vimma on helsinkiläinen kirjailija, jolta on aikaisemmin julkaistu kirjat Helsinki 12, Toinen ja Gourmet. Vuonna 2011 ilmestynyt Raksa aloitti uuden trilogian keskittyen korjausrakentamisalan mädännäisyyteen. Vimma on itse kirjoittamisen lisäksi ollut ns. oikeissa töissä (hänen mielipiteensä, ei minun) korjausrakentamiseen erikoistuneessa firmassa. Miehen siis pitäisi tietää, mistä puhuu.

Olen itse ollut enemmän tai vähemmän rakennusalalla vuodesta 2008, jolloin aloitin orjakauppaan vuokratyövoimaan erikoistuneen yrityksen palveluksessa ylityöllistettynä ja alipalkattuna helsinkiläisenä rakennusapumiehenä. Olen nähnyt asioita, joita te ihmiset ette uskoisi. Eristysvillaa pinossa Stockmannin edustalla. Olen katsellut työvalojen kimaltelua pimeässä lähellä Kaisa-talon työmaaporttia. Kaikki nuo hetket katoavat aikaan, kuin tiesuola sateeseen.

http://www.adlibris.com/fi/

Faktat ovat ainakin pääpiirteissään Raksassa kohdallaan. Ammattislangia viljellään runsaalla kädellä, eikä kukaan säästy Vimman terävältä kynältä. Ja miksi säästyisikään? Kuten kirjassa käy hyvin ilmi, rakennusala on todellakin täynnä epärehellisiä ihmisiä, veronkiertoa, varkauksia, halpaa ulkomaista työvoimaa ja viinanjuontia. Kaikki perustuu hyvin yksinkertaiseen sääntöön: Kuseta kaikkia, mutta varo ettei sinua kuseteta.

Jottei aihe menisi liian synkäksi, täytyy mainita kuinka hauska kirja Raksa oikeasti on. Se on duunarille sopivan kevyttä luettavaa, täynnä herkullisia tilanteita ja värikästä kieltä sekä juonenkäänteiltään mukavan koukuttava. Päähenkilö Sami on koulutuksensa kesken jättänyt kolmikymppinen opistoinssi, joka päätyy töihin Hyperborea Constructions -nimiseen korjausrakennusfirmaan, jota Danika Stenhammar johtaa rautaisella otteella. TES lentää välillä sekajätelavalle, kun töitä aletaan tosissaan tekemään. Mukaan mahtuu päteviä duunareita ja näiden vastapainoksi täysin epäpäteviä sisustusarkkitehteja.

Nautin kirjasta suuresti, sillä se oli mukavaa lomalukemista ja aihekin sattui kohdalleen kuin Jallupullo perjantaina. Varsinkin päätön loppuratkaisu sai naurun kyyneleet silmiin. Huumorintajuni ei tosin ole sieltä hienostuneimmasta päästä... Kaiken kaikkiaan Raksa on mielestäni mainio teos. Jos rakennusala kiinnostaa aiheena, tämä kannattaa ehdottomasti lukea.

P.S. Hyvää uuttavuotta kaikille blogini lukijoille. Teille molemmille.


Kevyt ja huumoripitoinen romaani rakennusalan kiemuroista
4/5 Hyvä

Linkkivinkki: Chilinkasvatusta

Joku viisas on kerran sanonut: Tärkeintä elämässä on puutarhan hoito, eikä sekään ole kovin tärkeätä.

Tämänkertainen viikonlopun kevennys liittyy myös minulle tärkeään harrastukseen, chilien kasvatukseen. Nimimerkki Chilivaari on pitänyt blogiaan "Chiliä ja sivuhuomioita" jo vuodesta 2008. Viihdyttävää, asiapitoista tekstiä ja paljon kuvia.

Sukella chilien maailmaan osoitteessa http://chilivaari.blogspot.fi/

Use of weapons (Aseiden käyttö) - Iain M. Banks

Use of weapons on Iain M. Banksin Kulttuuri-sarjan ajallisesti kolmas osa. Sinällään ei ole väliä, missä järjestyksessä kirjat lukee, sillä niiden juonilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Joskus jonkun edellisen kirjan tapahtumiin saatetaan viitata yhdellä lauseella, joten mistään oleellisesta ei jää paitsi. Tässä on yksi syy siihen, miksi aloitan arvostelun sarjan kolmannesta osasta.

Iain M. Banks (1954-2013) on itsessään lähestulkoon ilmiö. Rauha hänen muistolleen. Kirjojen maailma on uskomattoman rikas, tekniset yksityiskohdat ovat tarkasti mietittyjä ja henkilöhahmot joko poikkeuksellisen hulvattomia tai todella mielenkiintoisia.

Halkaisijaltaan miljoonien kilometrien kokoisia rengasmaailmoja. Huippuälykkäitä, tietoisia ja päättömästi nimettyjä avaruusaluksia. Ihmiskehoon istutettuja huumerauhasia. Toinen toistaan mielikuvituksellisempia rotuja, aseita ja teknologiaa. Huumoria, väkivaltaa, draamaa, rajuja juonenkäänteitä ja elämää suurempaa murheellisuutta. Tekstiä, joka saa sinut laskemaan kirjan käsistäsi hetkeksi ja pohtimaan maailmankaikkeutta. Tätä kaikkea ovat Iain M. Banksin teokset. En ala tässä kirjoituksessani avaamaan kirjojen maailmaa tämän enempää, joten tässä linkki aiheesta kiinnostuneille: http://en.wikipedia.org/wiki/The_Culture

Use of weapons kertoo Cheradine Zakalwen tarinan osittain epäkronologisessa järjestyksessä. Tämä on osittain hämmentävää ja paikoitellen ärsyttävää, mutta juonen kannalta varsin toimiva ratkaisu. Joka toinen luku keskittyy Zakalween ja joka toinen häntä etsiviin henkilöihin. Zakalwe on Kulttuurin (The Culture) Erityisolojen (Special Circumtances, SC) agentti, jonka työnä on tehdä sitä, minkä Kulttuuri monien mielestä osaa parhaiten: sekaantua muiden asioihin. Zakalwe on sota-asiantuntija, jonka menneisyys kätkee sisäänsä jotakin pimeää.

Laiskuuttani lainaan nyt hieman suomenkielisen version takakansitekstiä, sillä se on mielestäni sopivan mystinen ollakseen riittävä kuvaus kirjasta. (http://www.risingshadow.fi/)

Cheradenine Zakalwena tunnettu mies oli yksi Erityisolojen parhaista agenteista. Hän muutti planeettojen kohtaloita Kulttuurille sopiviksi juonittelun, likaisen pelin ja sotilaallisen toiminnan avulla.

Nainen, joka tunnettiin nimellä Diziet Sma oli nostattanut miehen tuntemattomuudesta hänen nykyiseen asemaansa, mutta huolimatta heidän läheisestä yhteistyöstään hänkään ei tuntenut Zakalwea niin hyvin kuin luuli.

Skaffen-Amtiskawina tunnettu robotti tunsi heidät molemmat. Se oli kerran pelastanut Sman aivan erityisen verisellä tavalla, murhaamalla kaikki jotka olivat hyökänneet hänen kimppuunsa. Se piti Zakalwea loppuunpalaneena. Mutta edes sen koneäly ei kyennyt näkemään miehen menneisyyteen kätkeytyneitä hirveyksiä..

En ole vieläkään aivan varma, pidänkö tästä kyseisestä kirjasta todella paljon vai en. Päähenkilö traumoineen on sinänsä kiinnostava ja juonikin pitää otteensa loppuun saakka. Kirjasta jäi käteen hiukan huijattu olo, enkä minä todellakaan pidä siitä, että minua huijataan. Noh, eipä jatketa tästä aiheesta. Hyvä loppuratkaisu ja kiinnostava juoni. Kirja ei maalaa Kulttuurista kovinkaan ruusuista kuvaa ja on selkeästi monilta osin haikea ja sodanvastainen. Osittain Use of weapons jää mielestäni hieman joidenkin muiden, parempien Banksin teoksien varjoon, mutta en millään tohdi antaa sille huonoa tai edes keskinkertaista arvosanaa.


“I just think people overvalue argument because they like to hear themselves talk.”
4/5 Hyvä

Linkkivinkki: Lintukuvauksen aatelia

Viikonlopun kevennyksenä maailman paras valokuvausblogi http://titivituntyy.com/

Koska huumorintajuni ei kenties ole maailman hienostuneinta, tämä uppoaa kuin impulssinaulaimen laukaus polvilumpioon. Erityismaininta täysin kahjoista tageista.

Kvanttivaras - Hannu Rajaniemi

Tutustutaanpa hieman hyvään kotimaiseen kirjallisuuteen. Tässä tapauksessa suomalainen skotlannissa asuva kirjailija on kirjoittanut englanniksi kirjan, jonka suomalainen kääntäjä on sen jälkeen suomentanut. Aha.

Rajaniemen Hannu palautti uskoni hyvään suomalaiseen scifiin. Tämä mies on väitellyt itsensä tohtoriksi säieteoriasta, eli asiasta josta 99% meistä ei ymmärrä yhtään mitään. Mainitsen tämän, koska suurella osalla teknisen alan ihmisistä ei ole alkeellistakaan kykyä kirjoittaa viihdyttävää tekstiä. Kvanttivaras (The Quantum Thief) ilmestyi suomeksi vuonna 2011 ja aloitti trilogian, jonka viimeistä osaa odotan innolla. Seuraavan osan, Fraktaaliruhtinaan (The Fractal Prince, suomennettu alkuvuodesta 2013), arvostelu ilmestynee näille sivuille lähitulevaisuudessa.

Tarina alkaa vankilasta jossa päähenkilö, mestarivaras Jean Le Flambeur, laskee virtuaalisia tiilenpäitä. Vapaus koittaa Mieli-nimisen naisen hahmossa, sillä varkaan kyvyille on käyttöä. Matka vie Oublietteen, liikkuvaan Marsin kaupunkiin, jossa aika on enemmän kuin rahaa eikä kaikki ole sitä miltä näyttää. Rajaniemi tuo lukijan eteen tulevaisuuden, jonka kaltaiseen en ole vielä yhdessäkään kirjassa törmännyt. Välillä heikompaa hirvittää tässä pyörityksessä, mutta yleistunnelma säilyy jännittävänä ja mystisenä koko kirjan ajan. Menneet teot ottavat Le Flambeuria kiinni, jolloin varkaan on tehtävä suuria ratkaisuja itsensä ja Mielen puolesta. En missään nimessä tahdo paljastaa juonesta mitään kummempaa, joten jätän kaiken siihen liittyvän käsittelyn tähän. Luvassa on tiukkoja juonenkäänteitä, jännitystä, petoksia ja scifijargonia.

Oikeasti, mieletön määrä scifijargonia. Jos jotain huonoa tästä kirjasta haluaa sanoa, niin monia termejä tai asioita ei vain selitetä ajoissa tai välillä ollenkaan. Hyvänä puolena esille tulee kirjoittajan tekninen tietämys ja asiantuntemus sekä vuolaana virtaava mielikuvitus.

Kaiken kaikkiaan mainio dekkari ja vielä parempi scifikirja. Suosittelen.

"Seison Oublietten liikkuvan kaupungin Sinnikkäällä bulevardilla aamun kirkkaassa valossa. Olen tullut metsästämään muistoja."
4/5 Hyvä