perjantai 4. huhtikuuta 2014

Painava sana


Minä pidän kirjoista. Vaimonikin pitää kirjoista. Tässä kaksi erittäin pätevää syytä siihen, miksi meiltä löytyy satoja romaaneja, trillereitä, tietokirjoja, scifikirjoja, elämäkertoja, fantasiakirjoja, sotakirjoja ja niin edelleen. Täydet kirjahyllyt ovat tarjonneet viihdettä tuhansiksi tunneiksi ja miellyttävät silmää.

Mutta sitten tulee aika muuttaa. Jokainen, joka on haalinut itselleen kirjoja ja vaihtanut asuntoa, tietää tuskamme. Kirjat täytyy pakata muuttolaatikoihin, kuljettaa uuteen asuntoon ja lajitella taas kirjahyllyihin. Kirjahyllyihin, jotka ovat hädin tuskin selvinneet ehjänä muuttopakun kyydissä ja jotka täytyy kantaa seitsemänteen kerrokseen liian ahtaan hissin vuoksi. Sellaisina hetkinä, selkä vääränä lukumateriaalia paikasta toiseen siirtäessään, tuntee polttavan tunteen housuntaskussaan. Siellä nahkaisen ja hieman kuluneen lompakon uumenissa lepää kirjastokortti, jota tulee käytettyä aivan liian harvoin.

Miksi ostin tämänkin keskinkertaisen jännitysromaanin, kun sen olisi saanut ilmaiseksi lainaan kirjastosta, jonka ohi kävelen kaksi kertaa päivässä? Miksi löydettyäni mukaansatempaavan kirjasarjan minun on ostettava kaikki sen osat heti niiden ilmestyttyä? Miksei näitä kaikkia kirjoja voisi vain heittää parvekkeelta alas tai kasata valtaisaan kekoon, jonka voisi sitten sytyttää tuleen? Siinä muuttoavuksi värvätyt kaverimmekin saisivat paistaa makkaraa. Yhdessä korkkaisimme muutto-oluet ja lämmittelisimme käsiämme tuhansien eurojen hintaisessa loimussa savun kiemurrellessa keväistä taivasta kohden.

Hyvät ihmiset, käyttäkää kirjastoja.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti