keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Minä, Lucifer - Glen Duncan

Mistäköhän tämä kirja kertoo? Aivan, kyseessä on minä-muodossa kirjoitettu kirja Vanhasta Vihtahoususta.

Idea on kieltämättä herkullinen. Sielunvihollinen saa viimeisen tilaisuuden pelastukseen, jos hän kykenee elämään ilman suurempia pahuuksia maan päällä ihmisen ruumiissa. Onnettomaksi ihmisparaksi päätyy surkea ja epämiellyttävän näköinen kirjailija Declan Gunn (ks. otsikosta kirjailijan nimi). Arvatkaa vaan, haluaako Valontuoja onnistua tässä? Aivan.

Lukija tuskin yllättyy, kun luvassa on huumeita, viinaa ja irstailuja. Gunnin ruumis joutuu koville Pahuuden Ruhtinaan ottaessa lomastaan kaiken irti. Aamutähti päähenkilönä on hauska ajatus, mutta tässä kirjassa myös valitettavan kliseisen.

Kirjan parasta antia ovatkin Perkeleen näkökulma maailmanhistoriaan Raamatullisine viittauksineen. Läpi käydään mm. Luciferin lankeaminen taivaasta, Aatamin ja Eevan karkotus paratiisista sekä Jeesuksen kiusaaminen erämaassa. Populaarikulttuurikin saa oman osansa. Välillä Paholaista käy lähestulkoon sääliksi, niin vakuuttavasti hän avaa mielestään epäreilua kohteluaan lukijalle. Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että hahmona Saatana on aidosti kiinnostava. Jos Jumala on kaikkivoipa, eihän Pimeyden Prinssi voi pahuudelleen mitään. Aiheesta löytyy hyllymetreittäin pohdintaa, jos asiaan haluaa paneutua.

Eräs ystäväni joutui jättämään kirjan kesken kirjoitustyylin ja päähenkilön narsismin vuoksi. No, onhan kyseessä sentään itse Tämän Maailman Ruhtinas, Kaikkien Kansojen Eksyttäjä. Jos aihe kiinnostaa, tämä on ihan luettava ja paikoin oivaltavakin kirja.



[Lisää joku hassu kirosanan sisältävä vitsi tähän.]
3/5 Kohtalainen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti