Suuri vuosisata -sarjan toinen osa kertoo meille mitä Sverre Lauritzenille tapahtui Englannissa. Koska kirjoitukseni on usein (tai aina) sidoksissa tunnetilaani, en edes yritä olla objektiivinen. Vahvan aloituksen tehneen Sillanrakentajat-kirjan jälkeen Guilloun kynä ei yllä lähellekään samaa tasoa. Kirja on lattea, sekava ja yrittää esittää älykkäämpää mitä onkaan. Hieman kuin minä baarissa kello kolmen aikaan.
 |
| http://www.adlibris.com |
Okei, onhan kirjassa paljon kulttuuriasiaa ja ajankuvausta. Lisäksi Albien ja Sverren rakkaus omine ongelmineen on ihan mielenkiintoista luettavaa. Ennen kuin joku edes harkitsee pitävänsä minua homofobisena, niin voin kertoa kannattavani tasa-arvoista avioliittoa, homojen adoptio-oikeutta ja niin edelleen. Poliittinen kantani ei kuitenkaan pelasta tätä kirjaa, sillä siinä ei vain mielestäni ole hyvän kirjan aineksia. Keikari olisi toiminut paremmin 30-sivuisena novellina, sillä nyt minusta tuntui lähinnä siltä, että tuhlasin aikaani.
Paremmin ensi kerralla, herra Guillou...
2/5 Välttävä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti