Consider Phlebas (Muista Phlebasta) - Iain M. Banks

Tämä kirja ei ole ensimmäinen lukemani Banksin teos, mutta se aloittaa maailmankuulun Kulttuuri-sarjan. Ensivaikutelman perusteella kyseessä on keskinkertainen scifi-eepos: Galaksissa raivoaa sota. Pienen joukon on löydettävä paikasta X esine Y. Kuinka tuoreita ja omaperäisiä ajatuksia. Tarkemmin sanottuna pieni joukko koostuu palkkasotureista, X on myyttisten Dra'Azonien valvoma Kuolleiden Planeetta ja Y yksi Kulttuurin suunnattoman voimakkaista tekoälyistä, Mielistä.

http://www.iain-banks.net

Idiranien ja Kulttuurin välinen, koko galaksin mittakaavassa varsin pieni sota on kestänyt jo vuosia. Miljardeja on kuollut, useita planeettoja ja jopa aurinkoja on tuhottu, eikä loppua ole vielä näkyvissä. Idiranit taistelevat uskonsa puolensa ja täyttävät tyylilajille uskollisesti pahojen poikien roolin. Kulttuuri sotii selviytyäkseen ja on näin ollen hyvä ja puhtoinen. Vai mitä? Väärin.

Ilahduttavasti Banks ymmärtää jo ensimmäisessä Kulttuuri-kirjassaan, että klassisia, hyvän ja pahan taistelua kuvaavia kirjoja on aivan liikaa. Kirjan päähenkilö Horza tai häntä jahtaava Perosteck Balveda eivät ole yksioikoisesti mustavalkoisia hahmoja. Muodonmuuttaja Horza halveksuu Kulttuuria, sen voimallisia tekoälyjä ja Kulttuurin tapaa puuttua asioihin, jotka eivät sille kuulu. Kulttuuri on teknologisesti kehittynyt, hedonistinen, periaatteisiinsa ja vapauteen uskova liberaali yhteenliittymä, joka ei tosipaikan tullen epäröi käyttää raakaa voimaa jopa tuhlailevassa määrin.

Kirjan juoni on varsin keskinkertainen, mutta sen maailma on rikas ja mielenkiintoinen. Myös myöhemmissä Banksin teoksissa toistuvia teemoja ovat Kulttuurin sotkeutuminen tavalla tai toisella joka asiaan ja päähenkilöiden tekojen yllättävän pieni merkitys galaksin ja Kulttuurin tulevaisuudelle. Jokaisen kirjan lopputunnelmat ovat rauhalliset, mutta samalla surulliset ja haikeat. Ilmestyttyään vuonna 1987 Consider Phlebas esitteli ensimmäisen kerran meille galaksin, johon olisin mielelläni uppoutunut kymmenien kirjojen ajaksi. Voittaja-ainesta se ei ole, mutta suosittelen lukemaan sen joka tapauksessa.


IV. Death by Water

Phlebas the Phoenician, a fortnight dead,

Forgot the cry of gulls, and the deep sea swell

And the profit and loss.

A current under sea

Picked his bones in whispers. As he rose and fell

He passed the stages of his age and youth

Entering the whirlpool.

Gentile or Jew

O you who turn the wheel and look to windward,

Consider Phlebas, who was once handsome and tall as you.

 

- T.S. Eliot: The Waste Land


3/5 Kohtalainen

Ruutukymppi - Tuomas Vimma

Anoppi yllätti jälleen. Taas yksi nappiin mennyt joululahja, nimittäin jatko-osa Tuomas Vimman Raksa-kirjalle. Täytyy myöntää, että Ruutukymppi pääsi hiipimään tehokkaasti tutkan alta. En ollut seurannut uusien kirjojen ilmestymistä vähään aikaan, joten tämä oli todellinen yllätys. Vieläpä mukava sellainen.

http://www.adlibris.com/fi/

Ruutukymppi toimii myös itsenäisenä, trilogiaksi muodostuvasta sarjassa erillisenä osana, mutta en näe syytä aloittaa sarjaa keskeltä. Suurin osa Raksan hahmoista on edelleen mukana kuvioissa ja Hyperborea Construction -yrityksen korjausrakennusbisnes vetää hyvään malliin. Päähenkilö Sami kyllästyy kuitenkin työnantajaansa ja lähtee kokeilemaan siipiään televisiomaailmassa.

Jos edellisessä osassa rakennusala sai kovaa ryöpytystä, niin Ruutukympissä tosi-tv -maailmaa ja sen rakennuskotikuntoonsisustusinnosuomenihquinkämppä -ohjelmia kohtaan ollaan suorastaan julmia. Kaltaiselleni ihmiselle tämä aiheutti suurta tyydytystä. Rakennusbisnes voi olla mätä, mutta televisiotuotannon kiemurat saisivat Sauroninkin häpeämään.

Rajua kritiikkiä, ajankuvausta, härskiä läppää, viinanjuontia, romantiikkaa ja ronskisti huumoria. Näistä aineksista on tämäkin Vimman kirja tehty. Raksalle tyypilliset seikat, kuten täysin epäpätevät sisustussuunnittelijat, ovat kuvassa mukana. Vaikka pidin tämänkin kirjan aiheesta, Ruutukymppi ei silti nouse edellisen osan tasoiseksi. Vertailen näitä kirjoja, koska voin tehdä niin. Kirjan kieli on värikästä ja täynnä viittauksia kirjallisuuteen ja populaarikulttuuriin. Mitä kirjalliseen ulosantiin tulee, Vimma hakkaa Vuorisen 6-0.

Annan kirjalle arvosanan 3/5, mutta vain siksi, että se ei yllä edeltäjänsä tasolle. Koska en lähde nostamaan Raksan arvosanaa, joudun antamaan Ruutukympille hieman huonommat pisteet. Itsenäisenä teoksena arvosana olisi hyvinkin ollut 4/5. Juuri tämän vuoksi minulle ei pitäisi antaa pienintäkään vallan murenta (se on tosin jo myöhäistä), sillä käytän valtaani väärin. Joka tapauksessa suosittelen tätäkin kirjaa vaikka lomalukemiseksi. Siinä se ajoi asiansa todella hyvin.

Puolikas arvosana? Kolmen ja neljän väliltä? Mutta eihän niin voi tehdä... Ei mitenkään...


Tositeeveetä turpaan.
3/5 Kohtalainen

Heroiinipäiväkirja - Nikki Sixx

Mötley Crüen basisti Nikki Sixxin päiväkirjamerkintöjä Girls, girls, girls -kiertueelta koottuna kirjaksi. Seksi, huumeet ja rock'n'roll eivät ole koskaan kuulostaneet näin rujolta.

Heroiini, hepo, polle, diasetyylimorfiini. Sitä Nikki Sixx piikittää itseensä joulusta 1986 jouluun 1987. Huumeiden käyttöä ei kuvailla sinällään hienona asiana, lähinnä lukijalle tulee surullinen olo koukussa olevan muusikon puolesta. Sixx vaikuttaa paikoitellen melkoiselta virtsapäältä, toisinaan taas säälittävältä, hallusinoivalta ja itsemurhaa hautovalta hahmolta.

Kansien välissä on myös Nikki Sixxin lähipiirin kommentteja entisistä tyttöystävistä bändinjäseniin. Nämä lyhyet tekstinpätkät eivät yleisesti ottaen mitenkään imartele antisankariamme... Kirjan graafinen asu on melko kaamea ja lähinnä nolo. Mustia ja kirkkaanpunaisia läiskiä, neuloja, sekavia piirustuksia. Toimii neljätoistavuotiaalle gootille.

Aihe on rankka mutta mielenkiintoinen, joten kirjan luki kerran läpi ilman suurempia tuskia.. Lisäksi pidän yhtyeen musiikista jonkin verran, mutta se ei nosta tämän teoksen arvostusta silmissäni lainkaan. Jos Mötley Crüe kiinnostaa sinua ilmiönä, osta jokin muu kirja. Jos taas haluat lukea huumevalistusta ja päästä sisälle Nikki Sixxin sielunelämään, tämä on oiva valinta. Nyt ei tee mieli heroiinia...

"Silver spoon and needle
Witchy tombstone smile
I'm no puppet
I engrave my veins with style"
-Mötley Crüe
3/5 Kohtalainen

Minä, Lucifer - Glen Duncan

Mistäköhän tämä kirja kertoo? Aivan, kyseessä on minä-muodossa kirjoitettu kirja Vanhasta Vihtahoususta.

Idea on kieltämättä herkullinen. Sielunvihollinen saa viimeisen tilaisuuden pelastukseen, jos hän kykenee elämään ilman suurempia pahuuksia maan päällä ihmisen ruumiissa. Onnettomaksi ihmisparaksi päätyy surkea ja epämiellyttävän näköinen kirjailija Declan Gunn (ks. otsikosta kirjailijan nimi). Arvatkaa vaan, haluaako Valontuoja onnistua tässä? Aivan.

Lukija tuskin yllättyy, kun luvassa on huumeita, viinaa ja irstailuja. Gunnin ruumis joutuu koville Pahuuden Ruhtinaan ottaessa lomastaan kaiken irti. Aamutähti päähenkilönä on hauska ajatus, mutta tässä kirjassa myös valitettavan kliseisen.

Kirjan parasta antia ovatkin Perkeleen näkökulma maailmanhistoriaan Raamatullisine viittauksineen. Läpi käydään mm. Luciferin lankeaminen taivaasta, Aatamin ja Eevan karkotus paratiisista sekä Jeesuksen kiusaaminen erämaassa. Populaarikulttuurikin saa oman osansa. Välillä Paholaista käy lähestulkoon sääliksi, niin vakuuttavasti hän avaa mielestään epäreilua kohteluaan lukijalle. Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että hahmona Saatana on aidosti kiinnostava. Jos Jumala on kaikkivoipa, eihän Pimeyden Prinssi voi pahuudelleen mitään. Aiheesta löytyy hyllymetreittäin pohdintaa, jos asiaan haluaa paneutua.

Eräs ystäväni joutui jättämään kirjan kesken kirjoitustyylin ja päähenkilön narsismin vuoksi. No, onhan kyseessä sentään itse Tämän Maailman Ruhtinas, Kaikkien Kansojen Eksyttäjä. Jos aihe kiinnostaa, tämä on ihan luettava ja paikoin oivaltavakin kirja.

[Lisää joku hassu kirosanan sisältävä vitsi tähän.]
3/5 Kohtalainen