Painava sana

Minä pidän kirjoista. Vaimonikin pitää kirjoista. Tässä kaksi erittäin pätevää syytä siihen, miksi meiltä löytyy satoja romaaneja, trillereitä, tietokirjoja, scifikirjoja, elämäkertoja, fantasiakirjoja, sotakirjoja ja niin edelleen. Täydet kirjahyllyt ovat tarjonneet viihdettä tuhansiksi tunneiksi ja miellyttävät silmää.

Mutta sitten tulee aika muuttaa. Jokainen, joka on haalinut itselleen kirjoja ja vaihtanut asuntoa, tietää tuskamme. Kirjat täytyy pakata muuttolaatikoihin, kuljettaa uuteen asuntoon ja lajitella taas kirjahyllyihin. Kirjahyllyihin, jotka ovat hädin tuskin selvinneet ehjänä muuttopakun kyydissä ja jotka täytyy kantaa seitsemänteen kerrokseen liian ahtaan hissin vuoksi. Sellaisina hetkinä, selkä vääränä lukumateriaalia paikasta toiseen siirtäessään, tuntee polttavan tunteen housuntaskussaan. Siellä nahkaisen ja hieman kuluneen lompakon uumenissa lepää kirjastokortti, jota tulee käytettyä aivan liian harvoin.

Miksi ostin tämänkin keskinkertaisen jännitysromaanin, kun sen olisi saanut ilmaiseksi lainaan kirjastosta, jonka ohi kävelen kaksi kertaa päivässä? Miksi löydettyäni mukaansatempaavan kirjasarjan minun on ostettava kaikki sen osat heti niiden ilmestyttyä? Miksei näitä kaikkia kirjoja voisi vain heittää parvekkeelta alas tai kasata valtaisaan kekoon, jonka voisi sitten sytyttää tuleen? Siinä muuttoavuksi värvätyt kaverimmekin saisivat paistaa makkaraa. Yhdessä korkkaisimme muutto-oluet ja lämmittelisimme käsiämme tuhansien eurojen hintaisessa loimussa savun kiemurrellessa keväistä taivasta kohden.

Hyvät ihmiset, käyttäkää kirjastoja.

Miksi mies ei lue?

Tässäpä kysymys, jota olen miettinyt pitkään ja joka osaltaan sai minut aloittamaan tämän blogin.
Perjantain kunniaksi listaan muutamia asioita, jotka mielestäni vaikuttavat suuresti siihen, poimiiko mies kirjan käteensä vai ei. Pyydän jo etukäteen anteeksi joitakin karkeita yleistyksiäni.

1. Kotikasvatus.

Kaikki alkaa kotoa. Jos vanhemmat eivät lue, lapsikin tunkee nenänsä kirjaan epätodennäköisemmin kuin lukutoukkaperheen kakara. Olen aivan varma, että en lukisi lähestulkoon ollenkaan ellei etupäässä äitini olisi siihen kannustanut ja luonut sille loistavat puitteet. Sitä paitsi kasvoin maalla. Siellä on tappavan tylsää, joten jotain täytyy pikkupojankin keksiä.


2. Muut virikkeet.

Tylsyydestä pääsimmekin näppärästi seuraavaan ongelmaan. Miksi ottaa käteensä kirja, kun samalla vaivalla voi ottaa käteen kaukosäätimen tai pleikkarin ohjaimen? Jos kotisohvalta jaksaa nousta, niin netti kulkee näppärästi mukana älypuhelimessa. Se painaakin vähemmän kuin kirja.

Kun tähän yhtälöön lisätään miesten naisia suurempi kiinnostus teknologiaan, muodostuu tulokseksi entistä harvempi joukko lukevia miehiä.


3. Koulu.

Koulutusjärjestelmää on aina hyvä syyttää. Väitän että stereotypia tytöistä lukijoina ja pojista tekijöinä pätee edelleen. (Itse olen tietysti molempia, niiden lisäksi hauska ja komeakin). Tämä johtaa siihen, ettei poikia kannusteta lukemaan, koska...noh, he ovat poikia. Pelatkoot pesäpalloa ja rassatkoon mopoja, jolloin älykkäät hommat jäävät tytöille tulevaisuudessakin. Katsokaa vaikka korkeakouluopiskelijoiden sukupuolijakaumaa.

Lisäksi koulussa luetetaan surkeita kirjoja. Sieppari ruispellossa? Seitsemän veljestä? Olkoot klassikoita tai ei, kuka idiootti haluaa oikeasti lukea mitään noin kaameaa. Jos teinipoika saisi itse valita kirjansa, asiasta saattaisi tullakin jotain. Tiedostan toki, että jossain onnellisessa koulussa näin saattaa tapahtuakin.


4. Asenteet.

Tämä liittyy oikeastaan jo edellä mainittuihin. Jos pojalle (josta tietojeni mukaan kasvaa suurella todennäköisyydellä mies) sanotaan kotona tai koulussa että "lukeminen on homojen hommaa" tai "kirjat ovat tylsiä, v***n hikari", niin jättäähän se väkisinkin jälkensä. Kun samanlaista asennevammaisuutta saa kuulla luiskaotsaiselta ystäväpiiriltä tai suun kautta hengittäviltä orankimaisilta duunikavereilta, ei miehen tee takuulla mieli ottaa kirjaa käteensä. Lähipiiri ei siihen puuttuvan peukalo-etusormi -otteen vuoksi kunnolla kykenisikään. Tekniikan maailma, Tuulilasi ja Aku Ankka kelpaavat luettavaksi, kaikki muu on turhaa hienostelua.


Sille että miehet eivät lue löytyy lukemattomia (heh heh) perusteita, joista Sir Badgerin vertauskuvallinen ilmatorjuntapatteri ampuu nyt muutaman alas.

"Ei minulla ole siihen aikaa"
Ei pidä paikkaansa. Jätä telkkari vähemmälle. Lue joukkoliikenteen kyydissä. Lue sängyssä ennen nukahtamista.

"Kirjat ovat kalliita"
Niin ovat. Siksi kirjastot on keksitty.

"Lukeminen on tylsää"
 Joko sinulla on asennevamma tai olet lukenut tylsän kirjan.

"En osaa lukea" tai "Olen liian tyhmä lukemaan"
Niin varmaan... Ihmiset ovat toki erilaisia, joten joku saattaa olla hitaampi lukija. Tosin lukemisessa voi kehittyä.

"Lukeminen on turhaa"
Pitäisi varmaan nousta takaisin puihin heittelemään toisiamme ulosteella. Lukeminen kartuttaa sanavarastoa, lisää tietoa maailmasta, saa ajatukset pois stressaavista asioista ja saa ajan kulumaan kuin siivillä. Kirjan käteen ottamalla pääsee toiseen maailmaan: Amazonasin sademetsiin, Silkkitien basaareihin, hyistä merta halkovalle valaanpyyntialukselle ja tähtien taa.


Jos tämä ei jostakin syystä vakuuttanut, lisään kirjoitukseni loppuun vielä yhden huomionarvoisen seikan: Kirjoilla saa naisia.