Perjantain kunniaksi listaan muutamia asioita, jotka mielestäni vaikuttavat suuresti siihen, poimiiko mies kirjan käteensä vai ei. Pyydän jo etukäteen anteeksi joitakin karkeita yleistyksiäni.
1. Kotikasvatus.
Kaikki alkaa kotoa. Jos vanhemmat eivät lue, lapsikin tunkee nenänsä kirjaan epätodennäköisemmin kuin lukutoukkaperheen kakara. Olen aivan varma, että en lukisi lähestulkoon ollenkaan ellei etupäässä äitini olisi siihen kannustanut ja luonut sille loistavat puitteet. Sitä paitsi kasvoin maalla. Siellä on tappavan tylsää, joten jotain täytyy pikkupojankin keksiä.
2. Muut virikkeet.
Tylsyydestä pääsimmekin näppärästi seuraavaan ongelmaan. Miksi ottaa käteensä kirja, kun samalla vaivalla voi ottaa käteen kaukosäätimen tai pleikkarin ohjaimen? Jos kotisohvalta jaksaa nousta, niin netti kulkee näppärästi mukana älypuhelimessa. Se painaakin vähemmän kuin kirja.
Kun tähän yhtälöön lisätään miesten naisia suurempi kiinnostus teknologiaan, muodostuu tulokseksi entistä harvempi joukko lukevia miehiä.
3. Koulu.
Koulutusjärjestelmää on aina hyvä syyttää. Väitän että stereotypia tytöistä lukijoina ja pojista tekijöinä pätee edelleen. (Itse olen tietysti molempia, niiden lisäksi hauska ja komeakin). Tämä johtaa siihen, ettei poikia kannusteta lukemaan, koska...noh, he ovat poikia. Pelatkoot pesäpalloa ja rassatkoon mopoja, jolloin älykkäät hommat jäävät tytöille tulevaisuudessakin. Katsokaa vaikka korkeakouluopiskelijoiden sukupuolijakaumaa.
Lisäksi koulussa luetetaan surkeita kirjoja. Sieppari ruispellossa? Seitsemän veljestä? Olkoot klassikoita tai ei, kuka idiootti haluaa oikeasti lukea mitään noin kaameaa. Jos teinipoika saisi itse valita kirjansa, asiasta saattaisi tullakin jotain. Tiedostan toki, että jossain onnellisessa koulussa näin saattaa tapahtuakin.
4. Asenteet.
Tämä liittyy oikeastaan jo edellä mainittuihin. Jos pojalle (josta tietojeni mukaan kasvaa suurella todennäköisyydellä mies) sanotaan kotona tai koulussa että "lukeminen on homojen hommaa" tai "kirjat ovat tylsiä, v***n hikari", niin jättäähän se väkisinkin jälkensä. Kun samanlaista asennevammaisuutta saa kuulla luiskaotsaiselta ystäväpiiriltä tai suun kautta hengittäviltä orankimaisilta duunikavereilta, ei miehen tee takuulla mieli ottaa kirjaa käteensä. Lähipiiri ei siihen puuttuvan peukalo-etusormi -otteen vuoksi kunnolla kykenisikään. Tekniikan maailma, Tuulilasi ja Aku Ankka kelpaavat luettavaksi, kaikki muu on turhaa hienostelua.
Sille että miehet eivät lue löytyy lukemattomia (heh heh) perusteita, joista Sir Badgerin vertauskuvallinen ilmatorjuntapatteri ampuu nyt muutaman alas.
"Ei minulla ole siihen aikaa"
Ei pidä paikkaansa. Jätä telkkari vähemmälle. Lue joukkoliikenteen kyydissä. Lue sängyssä ennen nukahtamista.
"Kirjat ovat kalliita"
Niin ovat. Siksi kirjastot on keksitty.
"Lukeminen on tylsää"
Joko sinulla on asennevamma tai olet lukenut tylsän kirjan.
"En osaa lukea" tai "Olen liian tyhmä lukemaan"
Niin varmaan... Ihmiset ovat toki erilaisia, joten joku saattaa olla hitaampi lukija. Tosin lukemisessa voi kehittyä.
"Lukeminen on turhaa"
Pitäisi varmaan nousta takaisin puihin heittelemään toisiamme ulosteella. Lukeminen kartuttaa sanavarastoa, lisää tietoa maailmasta, saa ajatukset pois stressaavista asioista ja saa ajan kulumaan kuin siivillä. Kirjan käteen ottamalla pääsee toiseen maailmaan: Amazonasin sademetsiin, Silkkitien basaareihin, hyistä merta halkovalle valaanpyyntialukselle ja tähtien taa.
Jos tämä ei jostakin syystä vakuuttanut, lisään kirjoitukseni loppuun vielä yhden huomionarvoisen seikan: Kirjoilla saa naisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti