Consider Phlebas (Muista Phlebasta) - Iain M. Banks

Tämä kirja ei ole ensimmäinen lukemani Banksin teos, mutta se aloittaa maailmankuulun Kulttuuri-sarjan. Ensivaikutelman perusteella kyseessä on keskinkertainen scifi-eepos: Galaksissa raivoaa sota. Pienen joukon on löydettävä paikasta X esine Y. Kuinka tuoreita ja omaperäisiä ajatuksia. Tarkemmin sanottuna pieni joukko koostuu palkkasotureista, X on myyttisten Dra'Azonien valvoma Kuolleiden Planeetta ja Y yksi Kulttuurin suunnattoman voimakkaista tekoälyistä, Mielistä.

http://www.iain-banks.net

Idiranien ja Kulttuurin välinen, koko galaksin mittakaavassa varsin pieni sota on kestänyt jo vuosia. Miljardeja on kuollut, useita planeettoja ja jopa aurinkoja on tuhottu, eikä loppua ole vielä näkyvissä. Idiranit taistelevat uskonsa puolensa ja täyttävät tyylilajille uskollisesti pahojen poikien roolin. Kulttuuri sotii selviytyäkseen ja on näin ollen hyvä ja puhtoinen. Vai mitä? Väärin.

Ilahduttavasti Banks ymmärtää jo ensimmäisessä Kulttuuri-kirjassaan, että klassisia, hyvän ja pahan taistelua kuvaavia kirjoja on aivan liikaa. Kirjan päähenkilö Horza tai häntä jahtaava Perosteck Balveda eivät ole yksioikoisesti mustavalkoisia hahmoja. Muodonmuuttaja Horza halveksuu Kulttuuria, sen voimallisia tekoälyjä ja Kulttuurin tapaa puuttua asioihin, jotka eivät sille kuulu. Kulttuuri on teknologisesti kehittynyt, hedonistinen, periaatteisiinsa ja vapauteen uskova liberaali yhteenliittymä, joka ei tosipaikan tullen epäröi käyttää raakaa voimaa jopa tuhlailevassa määrin.

Kirjan juoni on varsin keskinkertainen, mutta sen maailma on rikas ja mielenkiintoinen. Myös myöhemmissä Banksin teoksissa toistuvia teemoja ovat Kulttuurin sotkeutuminen tavalla tai toisella joka asiaan ja päähenkilöiden tekojen yllättävän pieni merkitys galaksin ja Kulttuurin tulevaisuudelle. Jokaisen kirjan lopputunnelmat ovat rauhalliset, mutta samalla surulliset ja haikeat. Ilmestyttyään vuonna 1987 Consider Phlebas esitteli ensimmäisen kerran meille galaksin, johon olisin mielelläni uppoutunut kymmenien kirjojen ajaksi. Voittaja-ainesta se ei ole, mutta suosittelen lukemaan sen joka tapauksessa.


IV. Death by Water

Phlebas the Phoenician, a fortnight dead,

Forgot the cry of gulls, and the deep sea swell

And the profit and loss.

A current under sea

Picked his bones in whispers. As he rose and fell

He passed the stages of his age and youth

Entering the whirlpool.

Gentile or Jew

O you who turn the wheel and look to windward,

Consider Phlebas, who was once handsome and tall as you.

 

- T.S. Eliot: The Waste Land


3/5 Kohtalainen

Shōgun - James Clavell

Shōgun. Shogun. Vapaasti japanista suomeksi käännettynä, sotapäällikkö.

James Clavell teki niin massiivisen kokoisia kirjoja, että niitä voi käyttää murha-aseena. Ei sillä että edes harkitsisin moista, mutta vuonna 1975 julkaistu, vähän yli tuhatsivuinen Shōgun ei sovellu matkalukemiseksi kovinkaan hyvin.

Shōgun on osittain fiktiivinen, feodaaliajan Japaniin sijoittuva historiallinen romaani. Monilla kirjan lukuisista henkilöistä on oma todellinen esikuvansa 1600-luvun Japanin myrskyisessä historiassa, joten useat juonenkäänteet pohjautuvat näin ollen tositapahtumiin. Tarina alkaa englantilaisen luotsin huuhtoutumisesta Japanin rannikolle haaksirikon seurauksena. Muutaman muun eloonjääneen lisäksi luotsi, John Blackthorne, joutuu paikallisen daimion vangiksi. Tästä käynnistyy tapahtumaketju, joka johtaa murhiin, juonitteluun, rakastumiseen, petoksiin, vallankaappauksiin ja kaikkeen muuhun hauskaan, mitä kunnollisessa historiallisessa romaanissa pitää olla. Lisäksi kirjaa lukiessa saa pikakurssin japanin kielen ja kulttuurin perusteisiin. Mahtavaa.

http://www.goodreads.com

Kirjana Shōgun on pitkä ja siinä esiintyy todella monta henkilöhahmoa, joista jokaisella on jokin motiivi kulkea omia polkujaan. Tästä seuraa pahimmillaan pientä sekavuutta, sillä varomaton lukija saattaa mennä hieman sekaisin useista japanilaisista nimistä. Toisaalta kirja pitää niin tiukasti otteessaan, että sitä ei millään malta laskea käsistään. Kyseessä on mielestäni paras historiallinen romaani, johon olen koskaan törmännyt. Ruusun nimellä ja muilla vastaavilla voi pyyhkiä lattiaa.



Jos et ennen ollut kiinnostunut Japanista, niin tämä kirja korjaa asian.
5/5 Loistava!

Use of weapons (Aseiden käyttö) - Iain M. Banks

Use of weapons on Iain M. Banksin Kulttuuri-sarjan ajallisesti kolmas osa. Sinällään ei ole väliä, missä järjestyksessä kirjat lukee, sillä niiden juonilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Joskus jonkun edellisen kirjan tapahtumiin saatetaan viitata yhdellä lauseella, joten mistään oleellisesta ei jää paitsi. Tässä on yksi syy siihen, miksi aloitan arvostelun sarjan kolmannesta osasta.

Iain M. Banks (1954-2013) on itsessään lähestulkoon ilmiö. Rauha hänen muistolleen. Kirjojen maailma on uskomattoman rikas, tekniset yksityiskohdat ovat tarkasti mietittyjä ja henkilöhahmot joko poikkeuksellisen hulvattomia tai todella mielenkiintoisia.

Halkaisijaltaan miljoonien kilometrien kokoisia rengasmaailmoja. Huippuälykkäitä, tietoisia ja päättömästi nimettyjä avaruusaluksia. Ihmiskehoon istutettuja huumerauhasia. Toinen toistaan mielikuvituksellisempia rotuja, aseita ja teknologiaa. Huumoria, väkivaltaa, draamaa, rajuja juonenkäänteitä ja elämää suurempaa murheellisuutta. Tekstiä, joka saa sinut laskemaan kirjan käsistäsi hetkeksi ja pohtimaan maailmankaikkeutta. Tätä kaikkea ovat Iain M. Banksin teokset. En ala tässä kirjoituksessani avaamaan kirjojen maailmaa tämän enempää, joten tässä linkki aiheesta kiinnostuneille: http://en.wikipedia.org/wiki/The_Culture

Use of weapons kertoo Cheradine Zakalwen tarinan osittain epäkronologisessa järjestyksessä. Tämä on osittain hämmentävää ja paikoitellen ärsyttävää, mutta juonen kannalta varsin toimiva ratkaisu. Joka toinen luku keskittyy Zakalween ja joka toinen häntä etsiviin henkilöihin. Zakalwe on Kulttuurin (The Culture) Erityisolojen (Special Circumtances, SC) agentti, jonka työnä on tehdä sitä, minkä Kulttuuri monien mielestä osaa parhaiten: sekaantua muiden asioihin. Zakalwe on sota-asiantuntija, jonka menneisyys kätkee sisäänsä jotakin pimeää.

Laiskuuttani lainaan nyt hieman suomenkielisen version takakansitekstiä, sillä se on mielestäni sopivan mystinen ollakseen riittävä kuvaus kirjasta. (http://www.risingshadow.fi/)

Cheradenine Zakalwena tunnettu mies oli yksi Erityisolojen parhaista agenteista. Hän muutti planeettojen kohtaloita Kulttuurille sopiviksi juonittelun, likaisen pelin ja sotilaallisen toiminnan avulla.

Nainen, joka tunnettiin nimellä Diziet Sma oli nostattanut miehen tuntemattomuudesta hänen nykyiseen asemaansa, mutta huolimatta heidän läheisestä yhteistyöstään hänkään ei tuntenut Zakalwea niin hyvin kuin luuli.

Skaffen-Amtiskawina tunnettu robotti tunsi heidät molemmat. Se oli kerran pelastanut Sman aivan erityisen verisellä tavalla, murhaamalla kaikki jotka olivat hyökänneet hänen kimppuunsa. Se piti Zakalwea loppuunpalaneena. Mutta edes sen koneäly ei kyennyt näkemään miehen menneisyyteen kätkeytyneitä hirveyksiä..

En ole vieläkään aivan varma, pidänkö tästä kyseisestä kirjasta todella paljon vai en. Päähenkilö traumoineen on sinänsä kiinnostava ja juonikin pitää otteensa loppuun saakka. Kirjasta jäi käteen hiukan huijattu olo, enkä minä todellakaan pidä siitä, että minua huijataan. Noh, eipä jatketa tästä aiheesta. Hyvä loppuratkaisu ja kiinnostava juoni. Kirja ei maalaa Kulttuurista kovinkaan ruusuista kuvaa ja on selkeästi monilta osin haikea ja sodanvastainen. Osittain Use of weapons jää mielestäni hieman joidenkin muiden, parempien Banksin teoksien varjoon, mutta en millään tohdi antaa sille huonoa tai edes keskinkertaista arvosanaa.


“I just think people overvalue argument because they like to hear themselves talk.”
4/5 Hyvä