Master of the House of Darts - Aliette de Bodard

Tiedättekö mitä minä inhoan? Kirjasarjan osia, joiden väitetään toimivan myös erikseen. Tämä Obsidian and Blood -sarjan kolmas osa ei ainakaan toimi, sen verran paljon se sisältää viittauksia edellisiin osiin. Trilogian päättävä Master of the House of Darts alkaa, kun uuden hallitsijan joukot palaavat sodasta. Jos joku ei tiennyt, niin atsteekit kävivät monia sotia vain saadakseen vankeja. Nämä vangit uhrattiin jumalille erinäisinä juhlapäivinä, tällä kertaa kyse on Tenochtitlanin uuden hallitsijan virkaanastujaisista

Jotta tästäkin saataisiin rikoskirja, jonkun on kuoltava. Tällä kertaa epäonni suosii sodasta palaavaa soturia, joka tuupertuu ilman näkyvää syytä. Kuolleiden ylipappi Acatl saa taas kädet täyteen töitä, joten teroita obsidiaaniveitsesi, uhraa verta jumalille, tee itsellesi kaakaota, syö pari maissilättyä ja lähde ratkaisemaan mysteerejä Acatlin kanssa ympäri Tenochtitlania.

http://aliettedebodard.com

Yritän jälleen kerran välttää juonipaljastuksia. On ilo nähdä, miten useampi sivuhahmo on kasvanut ja kehittynyt trilogian aikana. Tutunoloiset loitsut, uhraukset ja jumalien sekaantumiset maailman menoon ovat jälleen mukana, mutta eivät vie tällä kertaa niin paljon huomiota tarinalta. Tai sitten olen vain kolmatta kirjaa lukiessani tottunut ahuizotleihin, jumalten valtakunnassa vierailuihin ja magian runsaaseen, mutta paikoitellen epäloogiseen käyttöön. Joka tapauksessa Master of the House of Darts lopettaa sarjan tyylillä. Näin omaperäisiä kirjoja saisi olla paljon enemmän.

"We all must die
We all must go down into darkness
Leaving behind the marigolds and the cedar trees
Nothing is hidden from Your gaze"
4/5 Hyvä

Harbinger of the Storm - Aliette de Bodard

Obsidian and Blood -trilogian toinen osa vie meidät uudestaan viiden vuosisadan takaiseen Tenochtitlaniin. Kirja toimii myös sarjasta erillisenä teoksena, mutta suosittelen lämpimästi aloittamaan lukemisen Servant of The Underworldista.

http://aliettedebodard.com

Tiesitkö, että tähdet ovat itseasiassa verenhimoisten demonien silmiä? Ja että ainoa suoja näitä hirviöitä vastaan on Huitzilpochtlin, sodan ja auringon jumalan, suojelus? Mutta kun Huitzilpochtlin voiman ilmentymänä tunnettu Tenochtitlanin hallitsija on kuolemassa, myös jumalan suojelus heikkenee. Uusi hallitsija täytyy valita, joten luvassa on kovaa valtapeliä ja neuvoston jäsenen murhaan asti menevää juonittelua. Tätä murhaa ryhtyy tutkimaan jo edellisestä kirjasta tuttu Acatl, kuoleman jumala Mictlantecuhtlin ylipappi. Koko maailman kohtalo on vaakalaudalla, eikä juuri ketään tunnu kiinnostavan muu kuin poliittinen kieroilu ja oman valtansa edistäminen. Acatlin on taas aika tarttua obsidiaaniveitsiinsä ja nousta sekä poliittista eliittiä että itse jumalia vastaan.

Kuten sarjan edellinenkin osa, myös Harbinger of the Storm vie lukijansa keskelle elämää ja taikuutta sykkivää Tenochtitlania. Aliette de Bodard kirjoittaa atsteekkikaupungista todella uskottavasti, ja kirjaa lukiessa voi suorastaan tuntea Meksikon auringon kasvoillaan. Valitettavasti de Bodardin lahjat eivät aina riitä uskottavan ja loogisen juonikuvion koossa pitämiseen. Välillä tuntuu kuin jumalia käytettäisiin ainoastaan paikkaamaan juonen aukkoja, eivätkä uskonnolle elämänsä omistaneet ylipapit ole varsinaisesti mitään teologisia neroja. Kaikesta huolimatta kyseessä on keskinkertaista parempi rikoskirja.

"We live on Earth, in the Fifth World
Not forever, but a little while
As jade breaks, as gold is crushed
We wither away, like feathers we crumble
Not forever on Earth, but a little while..."
4/5 Hyvä

Servant of the Underworld - Aliette de Bodard

Atsteekkeja! Murhia! Mytologiaa! Kuulostaa hyvältä, ottakaa rahani ja antakaa minulle tällaisia kirjoja vaikka useampi. Kaikenlainen mytologia, varsinkin Atlantin tuolle puolen sijoittuva, on lähellä sydäntäni.

http://aliettedebodard.com

Servant of the Underworld on vuosisatojen takaiseen Tenochtitlanin atsteekkikaupunkiin sijoittuvan Obsidian and Blood -rikostrilogian ensimmäinen osa. (Siinäpä lause jota en olisi koskaan kuvitellut kirjoittavani). Kirja alkaa jumalatar Xochiquetzalin papittaren murhalla, jota kuolleiden ylipappi Acatl ryhtyy tutkimaan. Ikävästi Acatlin omaa veljeä Neutemocia epäillään murhaajaksi, jolloin motivaatio selvittää rikoksen todellinen tekijä nousee aivan toisiin ulottuvuuksiin.

Ulottuvuuksista puheen ollen, tämä kirja ei ole todellakaan mikään perinteinen murharomaani. Taikuus ja uhrit ovat atsteekkien arjessa jatkuvasti läsnä, eikä Acatlinkaan auta muuta kuin kysyä neuvoa jumalilta seinän noustessa tutkinnan tiellä pystyyn. Onko kyseessä sittenkään tavallinen murha, vai onko papittaren kuolema vain yksi sivujuonne jossakin paljon suuremmassa ja kauhistuttavammassa suunnitelmassa...

Vaikka en ole lukenut fantasiakirjallisuutta vuosiin, Servant of the Underworld iskee syvään kuin obsidiaaniveitsi. Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että suurin osa sen viehätysvoimasta perustuu valtavirrasta poikkeavaan ympäristöön ja hyvään atsteekkimytologian tuntemukseen. Jos rikoskirjallisuus, veljesten välinen vihanpito, ihan kelvollinen kasvutarina, taikuus ja atsteekit ovat sinun juttusi, osta tämä kirja.

"Like the feathers of a precious bird
That precious bird with the emerald tail
We all come to an end
Like a flower
We dry up, we wither..."
4/5 Hyvä

Minä, Lucifer - Glen Duncan

Mistäköhän tämä kirja kertoo? Aivan, kyseessä on minä-muodossa kirjoitettu kirja Vanhasta Vihtahoususta.

Idea on kieltämättä herkullinen. Sielunvihollinen saa viimeisen tilaisuuden pelastukseen, jos hän kykenee elämään ilman suurempia pahuuksia maan päällä ihmisen ruumiissa. Onnettomaksi ihmisparaksi päätyy surkea ja epämiellyttävän näköinen kirjailija Declan Gunn (ks. otsikosta kirjailijan nimi). Arvatkaa vaan, haluaako Valontuoja onnistua tässä? Aivan.

Lukija tuskin yllättyy, kun luvassa on huumeita, viinaa ja irstailuja. Gunnin ruumis joutuu koville Pahuuden Ruhtinaan ottaessa lomastaan kaiken irti. Aamutähti päähenkilönä on hauska ajatus, mutta tässä kirjassa myös valitettavan kliseisen.

Kirjan parasta antia ovatkin Perkeleen näkökulma maailmanhistoriaan Raamatullisine viittauksineen. Läpi käydään mm. Luciferin lankeaminen taivaasta, Aatamin ja Eevan karkotus paratiisista sekä Jeesuksen kiusaaminen erämaassa. Populaarikulttuurikin saa oman osansa. Välillä Paholaista käy lähestulkoon sääliksi, niin vakuuttavasti hän avaa mielestään epäreilua kohteluaan lukijalle. Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että hahmona Saatana on aidosti kiinnostava. Jos Jumala on kaikkivoipa, eihän Pimeyden Prinssi voi pahuudelleen mitään. Aiheesta löytyy hyllymetreittäin pohdintaa, jos asiaan haluaa paneutua.

Eräs ystäväni joutui jättämään kirjan kesken kirjoitustyylin ja päähenkilön narsismin vuoksi. No, onhan kyseessä sentään itse Tämän Maailman Ruhtinas, Kaikkien Kansojen Eksyttäjä. Jos aihe kiinnostaa, tämä on ihan luettava ja paikoin oivaltavakin kirja.

[Lisää joku hassu kirosanan sisältävä vitsi tähän.]
3/5 Kohtalainen