Consider Phlebas (Muista Phlebasta) - Iain M. Banks

Tämä kirja ei ole ensimmäinen lukemani Banksin teos, mutta se aloittaa maailmankuulun Kulttuuri-sarjan. Ensivaikutelman perusteella kyseessä on keskinkertainen scifi-eepos: Galaksissa raivoaa sota. Pienen joukon on löydettävä paikasta X esine Y. Kuinka tuoreita ja omaperäisiä ajatuksia. Tarkemmin sanottuna pieni joukko koostuu palkkasotureista, X on myyttisten Dra'Azonien valvoma Kuolleiden Planeetta ja Y yksi Kulttuurin suunnattoman voimakkaista tekoälyistä, Mielistä.

http://www.iain-banks.net

Idiranien ja Kulttuurin välinen, koko galaksin mittakaavassa varsin pieni sota on kestänyt jo vuosia. Miljardeja on kuollut, useita planeettoja ja jopa aurinkoja on tuhottu, eikä loppua ole vielä näkyvissä. Idiranit taistelevat uskonsa puolensa ja täyttävät tyylilajille uskollisesti pahojen poikien roolin. Kulttuuri sotii selviytyäkseen ja on näin ollen hyvä ja puhtoinen. Vai mitä? Väärin.

Ilahduttavasti Banks ymmärtää jo ensimmäisessä Kulttuuri-kirjassaan, että klassisia, hyvän ja pahan taistelua kuvaavia kirjoja on aivan liikaa. Kirjan päähenkilö Horza tai häntä jahtaava Perosteck Balveda eivät ole yksioikoisesti mustavalkoisia hahmoja. Muodonmuuttaja Horza halveksuu Kulttuuria, sen voimallisia tekoälyjä ja Kulttuurin tapaa puuttua asioihin, jotka eivät sille kuulu. Kulttuuri on teknologisesti kehittynyt, hedonistinen, periaatteisiinsa ja vapauteen uskova liberaali yhteenliittymä, joka ei tosipaikan tullen epäröi käyttää raakaa voimaa jopa tuhlailevassa määrin.

Kirjan juoni on varsin keskinkertainen, mutta sen maailma on rikas ja mielenkiintoinen. Myös myöhemmissä Banksin teoksissa toistuvia teemoja ovat Kulttuurin sotkeutuminen tavalla tai toisella joka asiaan ja päähenkilöiden tekojen yllättävän pieni merkitys galaksin ja Kulttuurin tulevaisuudelle. Jokaisen kirjan lopputunnelmat ovat rauhalliset, mutta samalla surulliset ja haikeat. Ilmestyttyään vuonna 1987 Consider Phlebas esitteli ensimmäisen kerran meille galaksin, johon olisin mielelläni uppoutunut kymmenien kirjojen ajaksi. Voittaja-ainesta se ei ole, mutta suosittelen lukemaan sen joka tapauksessa.


IV. Death by Water

Phlebas the Phoenician, a fortnight dead,

Forgot the cry of gulls, and the deep sea swell

And the profit and loss.

A current under sea

Picked his bones in whispers. As he rose and fell

He passed the stages of his age and youth

Entering the whirlpool.

Gentile or Jew

O you who turn the wheel and look to windward,

Consider Phlebas, who was once handsome and tall as you.

 

- T.S. Eliot: The Waste Land


3/5 Kohtalainen

Fraktaaliruhtinas - Hannu Rajaniemi

 

Mitäh?! Tämä tekstihän piti lätkäistä ihmisten ilmoille yli kaksi kuukautta sitten. Kirottuja olkoot epäjohdonmukaisuuteni ja valikoiva muistini.

 

Kuten totesin jo edellisen osan arvostelussa, Hannu Rajaniemi on kova jätkä. Fraktaaliruhtinas jatkaa siitä, mihin Kvanttivaras loppui. Vuonna 2012 The Fractal Prince -nimellä julkaistu ja 2013 suomennettu kirja syventää mestarivaras Jean le Flambeurin tarinaa, avaa monen muun hahmon taustoja ja kertoo aurinkokuntamme hallitsijoista, Perustajista.

 

Näkeekö joku muukin kannessa jotain hävytöntä?

Edellisessä kirjassa tarina keskittyi Marsin liikkuvaan kaupunkiin, Oublietteen. Nyt vuorossa on rakas kotiplaneettamme Maa, tarkemmin sanoen sen ainoa kaupunki Sirr ja sitä ympäröivä aavikko, jolla villikoodina tunnettu luonnon ja nanoteknologian tappava yhteenliittymä raivoaa. Sirr on mielenkiintoisella tavalla kieroutunut, futuristinen versio tuhannen ja yhden yön tarinoista tutuista arabikaupungeista minareetteineen ja jinneineen. Kvanttivarkaan juoni pyöri muistojen varastamisen ympärillä, nyt vuorossa ovat tarinat. Tarinat, jotka vangitsevat kuulijansa.

Kahteen pääjuoneen jakautunut tarina keskittyy a) Varkaan ja Mielen suunitelmaan varastaa Matjek Chenin, Aurinkokunnan Sisäosien Valtiaan ja Lohikäärmeiden Isän, alkugogoli sekä b) Tawaddud Gomelezin tarinaan suvun mustana lampaana Sirrin kaupungissa. Ketään tuskin yllättää näiden kahden tarinan yhteennivoutuminen.

Muuten kirja onkin varsin yllättävä. Juoni ja vaihtuvat tapahtumat pitävät otteessaan, vaikka välillä meno on kuin vuoristoradalla. Jos vuoristoradoista ei tykkää, niin ne saattavat aiheuttaa ahdistusta ja kuvotusta. Älä aloita tätä kolmiosaiseksi muodostuvaa sarjaa tästä keskimmäisestä osasta. Äläkä lue vuoristoradan kyydissä, siitä tulee huono olo.

Taitavaa kikkailua henkilöhahmoilla, teknologialla, juonella ja tunteilla. Välillä lukijaakin hämätään, eikä kirjaa malta laskea käsistään. Tarinat, jotka vangitsevat... Nostan hattua Rajaniemelle mielenkiintoisen ja omaperäisen maailman luomisen vuoksi. Kirjan kieli on rikasta ja edelleen sillä samalla scifijargonilla terästettyä. Mainiota.


"Olipa kerran tyttö, joka rakasti vain hirviöitä..."
4/5 Hyvä

Use of weapons (Aseiden käyttö) - Iain M. Banks

Use of weapons on Iain M. Banksin Kulttuuri-sarjan ajallisesti kolmas osa. Sinällään ei ole väliä, missä järjestyksessä kirjat lukee, sillä niiden juonilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Joskus jonkun edellisen kirjan tapahtumiin saatetaan viitata yhdellä lauseella, joten mistään oleellisesta ei jää paitsi. Tässä on yksi syy siihen, miksi aloitan arvostelun sarjan kolmannesta osasta.

Iain M. Banks (1954-2013) on itsessään lähestulkoon ilmiö. Rauha hänen muistolleen. Kirjojen maailma on uskomattoman rikas, tekniset yksityiskohdat ovat tarkasti mietittyjä ja henkilöhahmot joko poikkeuksellisen hulvattomia tai todella mielenkiintoisia.

Halkaisijaltaan miljoonien kilometrien kokoisia rengasmaailmoja. Huippuälykkäitä, tietoisia ja päättömästi nimettyjä avaruusaluksia. Ihmiskehoon istutettuja huumerauhasia. Toinen toistaan mielikuvituksellisempia rotuja, aseita ja teknologiaa. Huumoria, väkivaltaa, draamaa, rajuja juonenkäänteitä ja elämää suurempaa murheellisuutta. Tekstiä, joka saa sinut laskemaan kirjan käsistäsi hetkeksi ja pohtimaan maailmankaikkeutta. Tätä kaikkea ovat Iain M. Banksin teokset. En ala tässä kirjoituksessani avaamaan kirjojen maailmaa tämän enempää, joten tässä linkki aiheesta kiinnostuneille: http://en.wikipedia.org/wiki/The_Culture

Use of weapons kertoo Cheradine Zakalwen tarinan osittain epäkronologisessa järjestyksessä. Tämä on osittain hämmentävää ja paikoitellen ärsyttävää, mutta juonen kannalta varsin toimiva ratkaisu. Joka toinen luku keskittyy Zakalween ja joka toinen häntä etsiviin henkilöihin. Zakalwe on Kulttuurin (The Culture) Erityisolojen (Special Circumtances, SC) agentti, jonka työnä on tehdä sitä, minkä Kulttuuri monien mielestä osaa parhaiten: sekaantua muiden asioihin. Zakalwe on sota-asiantuntija, jonka menneisyys kätkee sisäänsä jotakin pimeää.

Laiskuuttani lainaan nyt hieman suomenkielisen version takakansitekstiä, sillä se on mielestäni sopivan mystinen ollakseen riittävä kuvaus kirjasta. (http://www.risingshadow.fi/)

Cheradenine Zakalwena tunnettu mies oli yksi Erityisolojen parhaista agenteista. Hän muutti planeettojen kohtaloita Kulttuurille sopiviksi juonittelun, likaisen pelin ja sotilaallisen toiminnan avulla.

Nainen, joka tunnettiin nimellä Diziet Sma oli nostattanut miehen tuntemattomuudesta hänen nykyiseen asemaansa, mutta huolimatta heidän läheisestä yhteistyöstään hänkään ei tuntenut Zakalwea niin hyvin kuin luuli.

Skaffen-Amtiskawina tunnettu robotti tunsi heidät molemmat. Se oli kerran pelastanut Sman aivan erityisen verisellä tavalla, murhaamalla kaikki jotka olivat hyökänneet hänen kimppuunsa. Se piti Zakalwea loppuunpalaneena. Mutta edes sen koneäly ei kyennyt näkemään miehen menneisyyteen kätkeytyneitä hirveyksiä..

En ole vieläkään aivan varma, pidänkö tästä kyseisestä kirjasta todella paljon vai en. Päähenkilö traumoineen on sinänsä kiinnostava ja juonikin pitää otteensa loppuun saakka. Kirjasta jäi käteen hiukan huijattu olo, enkä minä todellakaan pidä siitä, että minua huijataan. Noh, eipä jatketa tästä aiheesta. Hyvä loppuratkaisu ja kiinnostava juoni. Kirja ei maalaa Kulttuurista kovinkaan ruusuista kuvaa ja on selkeästi monilta osin haikea ja sodanvastainen. Osittain Use of weapons jää mielestäni hieman joidenkin muiden, parempien Banksin teoksien varjoon, mutta en millään tohdi antaa sille huonoa tai edes keskinkertaista arvosanaa.


“I just think people overvalue argument because they like to hear themselves talk.”
4/5 Hyvä

Kvanttivaras - Hannu Rajaniemi

Tutustutaanpa hieman hyvään kotimaiseen kirjallisuuteen. Tässä tapauksessa suomalainen skotlannissa asuva kirjailija on kirjoittanut englanniksi kirjan, jonka suomalainen kääntäjä on sen jälkeen suomentanut. Aha.

Rajaniemen Hannu palautti uskoni hyvään suomalaiseen scifiin. Tämä mies on väitellyt itsensä tohtoriksi säieteoriasta, eli asiasta josta 99% meistä ei ymmärrä yhtään mitään. Mainitsen tämän, koska suurella osalla teknisen alan ihmisistä ei ole alkeellistakaan kykyä kirjoittaa viihdyttävää tekstiä. Kvanttivaras (The Quantum Thief) ilmestyi suomeksi vuonna 2011 ja aloitti trilogian, jonka viimeistä osaa odotan innolla. Seuraavan osan, Fraktaaliruhtinaan (The Fractal Prince, suomennettu alkuvuodesta 2013), arvostelu ilmestynee näille sivuille lähitulevaisuudessa.

Tarina alkaa vankilasta jossa päähenkilö, mestarivaras Jean Le Flambeur, laskee virtuaalisia tiilenpäitä. Vapaus koittaa Mieli-nimisen naisen hahmossa, sillä varkaan kyvyille on käyttöä. Matka vie Oublietteen, liikkuvaan Marsin kaupunkiin, jossa aika on enemmän kuin rahaa eikä kaikki ole sitä miltä näyttää. Rajaniemi tuo lukijan eteen tulevaisuuden, jonka kaltaiseen en ole vielä yhdessäkään kirjassa törmännyt. Välillä heikompaa hirvittää tässä pyörityksessä, mutta yleistunnelma säilyy jännittävänä ja mystisenä koko kirjan ajan. Menneet teot ottavat Le Flambeuria kiinni, jolloin varkaan on tehtävä suuria ratkaisuja itsensä ja Mielen puolesta. En missään nimessä tahdo paljastaa juonesta mitään kummempaa, joten jätän kaiken siihen liittyvän käsittelyn tähän. Luvassa on tiukkoja juonenkäänteitä, jännitystä, petoksia ja scifijargonia.

Oikeasti, mieletön määrä scifijargonia. Jos jotain huonoa tästä kirjasta haluaa sanoa, niin monia termejä tai asioita ei vain selitetä ajoissa tai välillä ollenkaan. Hyvänä puolena esille tulee kirjoittajan tekninen tietämys ja asiantuntemus sekä vuolaana virtaava mielikuvitus.

Kaiken kaikkiaan mainio dekkari ja vielä parempi scifikirja. Suosittelen.

"Seison Oublietten liikkuvan kaupungin Sinnikkäällä bulevardilla aamun kirkkaassa valossa. Olen tullut metsästämään muistoja."
4/5 Hyvä

Dyyni (The Great Dune Trilogy) - Frank Herbert

Ai muka great? En nyt sanoisi ihan niinkään, sillä nimi The Awesome Dune Trilogy kuvaisi teosta paremmin. Suuren scifikirjailija Frank Herbertin kolme ensimmäistä ja sivumennen sanoen parasta Dyyni-kirjaa samoissa kansissa ja alkuperäiskielellä. Tämä tiiliskiven kokoinen trilogia on pakko-ostos jokaiselle science fictionin ystävälle. Teos sisältää kirjat Dune, Dune Messiah sekä Children of Dune.

Dyynin tarina ei valitettavasti ole kaikille tuttu, joten avataanpa sitä hieman. Tarinan keskiössä ovat aavikkoplaneetta Arrakis (toiselta nimeltään Dyyni eli Dune) sekä  paroni Leton johtama Atreidesin suku jolle planeetan hallinta on uskottu keisarin toimesta. Vanhat kaunat elävät kuitenkin yhä, joten Dyynin hallitsijoiden on syytä olla varuillaan... Vihamielinen ja kaukainen pölypallo Arrakis ei olisi muuten millään lailla tärkeä tai kiinnostava, mutta siellä ja vain siellä esiintyy Rohtoa (Spice). Rohto on elämää pidentävä aine, jolla on lisäksi muita varsin mielenkiintoisia vaikutuksia.

Lisäksi planeetalla elää jättimäisiä hiekkamatoja, joita aavikkokansa fremenit sekä palvovat, pelkäävät että käyttävät kulkuvälineinä. Fremenit ovat zensunni-muslimeista polveutuvia beduiinien kaltaisia sotureita, joilla on omat suunnitelmansa Dyynin tulevaisuuden suhteen. "God created Arrakis to train the faithful."

Jos The Great Dune Trilogy vaikuttaa tähänastisen kuvaukseni perusteella taas yhdeltä typerältä tai nololta scifi-kirjalta muiden joukossa, siihen ei ole mitään syytä. Dyyni-sarja on ennen kaikkea upea kasvutarina sekä kuvaus selviytymisestä, elämää suuremmista suunnitelmista, uskollisuudesta, vallasta ja vastuusta. Se on sekoitus scifiä, upeita henkilöhahmoja, vahvaa ja älykästä dialogia, romantiikkaa, mystiikkaa, filosofiaa, politiikkaa, ympäristötiedettä, uskontoa ja parapsykologiaa. Sekä niitä valtavia hiekkamatoja.

David Lynch ohjasi Dyynin ensimmäisestä osasta aivan kaamean elokuvan, mutta kirjoista on tehty myös kaksi ihan kelvollista minisarjaa. Mikään filmatisointi ei kuitenkaan tee tälle trilogialle oikeutta.

 "He who controls the Spice, controls the universe."
5/5 Loistava!