Totta on kuitenkin se, että monsieur Henri eli Papillon (suom. Perhonen) vietti vuositolkulla aikaa Ranskan Guyanassa tiilenpäitä lukien. Kirja alkaa kuvauksella oikeudenkäynnistä, jossa Papillon tuomitaan elinkautiseen vankeusrangaistukseen, jonka seurauksena hänet lähetetään Atlantin tuolle puolen. Papillon kritisoi ranskalaista oikeusjärjestelmää läpi kirjan ja antaa ymmärtää, että hänet on tuomittu murhasta jota hän ei tehnyt.
Murhaaja tai ei, ranskalainen pikkunilkkimme - anteeksi, sankarimme - ei tyydy odottelemaan hidasta kuolemaa kaltereiden takana, vaan yrittää ahkerasti paeta. Kirja on jaettu kolmeentoista lukuun, jotka perustuvat niihin kolmeentoista vihkoon, jotka Charrière kirjoitti pakomatkoistaan saatuaan kipinän kirjoittamiseen. Lopputuloksena on oikeutetusti klassikon asemaan noussut seikkailu, joka näyttää keskisormea Ranskan oikeuslaitokselle ja tempaa lukijan mukaansa.
Henkilökohtaisesti kiinnyin kirjan hahmoon ja jännitin aidosti tapahtumien kulkua.Pieni mies käy vastaan suurta ja julmaa niin sanotun sivistysvaltion vankilakoneistoa sekä Etelä-Amerikan säälimätäntä luontoa. Oikeus voittakoon! Hetkinen, olipa huono kielikuva...
Kielestä puheenollen, kirjan kieli on maanläheistä ja elävää puhekieltä, sisältäen runsaasti niin sanottua alan sanastoa. Tiedättekö mikä on köntti? Ei hätää, kirjan luettuanne tiedätte
Vanki karkaa. Vanki karkaa uudestaan.
4/5 Hyvä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti