Esteettiset seikat sikseen. Taivaanrannan maalarit on kirja yksinäisyydestä, laumasieluisuudesta ja auktoriteeteista. Se on oivaltava mutta valitettavan kevyt teos, joka nauraa ihmisen loputtomalle typeryydelle.
Päähenkilö, erakoitunut mies nimeltä Michael, asuu peltitalossa keskellä ei mitään. Lähimmät naapuritkin ovat matkan päässä. Arjen täyttää tuulen humina peltiä vasten ja elämä on leppoisaa, kunnes paikalle ilmestyy nainen, joka päättää muuttaa Michaelin luokse asumaan. Lisäksi erämaan rauhaa häiritsemään ilmaantuu messiaaninen Hawkins, laittaen alulle järjettömän projektin, jota ihmiset alkavat toteuttamaan. Michael onnistuu sotkemaan itsensä Hawkinsin kuvioihin, josta saadaan aikaan väkisin johdettua draamaa.
Mills maalaa ihmisestä kuvan typeränä, auktoriteettihakuisena ja hätääntyneenä olentona, onnistumatta herättämään suurempia tunteita. Tämä on harmillista, sillä mielestäni tässä olisi ollut potentiaalia. Taivaanrannan kulkijat ei ole varsinaisesti surkea kirja, mutta katsoisin mieluummin ruohon kasvua kuin lukisin tämän uudestaan.
Ohueksi jäänyt ja tylsä satiiri.
2/5 Välttävä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti